Kreikan ja Tanskan prinssi Philippos syntyi 10.6.1921 perheensä kesäasunnolla Korfun saarella ja kuoli Englannin prinssi Philipinä Windsorin linnassa kaksi kuukautta ennen satavuotispäiväänsä, perjantaina 9. huhtikuuta 2021.
Philipin isä oli Kreikan kuninkaan veli prinssi Andreas, englanniksi Andrew, ja äiti Britanniassa syntynyt saksalaistaustainen Battenbergin prinsessa Alice.
Suku oli molemmin puolin mitä siniverisintä ja ulottui myös Britanniaan, josta tuli myöhemmin Philipin pitkäaikainen kotimaa. Perheen ainoa poika oli syntyessään Kreikan kruununperimysjärjestyksessä kuudes.
Manner-Kreikkaan pikkuprinssin perheellä ei kuitenkaan ollut asiaa: siellä oli käynnissä kova poliittinen kuohunta, joka johti kuningasvallan kaatumiseen vuonna 1922.
Hävinneiden joukkojen sotilaskomentajana prinssi Andreasia uhkasi teloitus, mutta Englannin kuningas lähetti sotalaivan apuun. Puolentoista vuoden ikäinen kuopus evakuoitiin appelsiinilaatikossa, tai niin ainakin kerrotaan.
Kouluun Skotlantiin
Prinssi Philip ja hänen neljä sisartaan aloittivat maanpakonsa Pariisista. Isä joi ja alkoi vaellelle pitkin Eurooppaa. Äidin mielenterveys horjui pahoin, eikä hänkään pitänyt yhteyttä poikaansa, joka oli sukulaisten hoivissa.
Poika nähtiin parhaaksi lähettää sisäoppilaitokseen Etelä-Englantiin. Kun sisaret Cecilie, Sophie, Margarita ja Theodora menivät naimisiin saksalaisten aristokraattien kanssa, Philip siirtyi joksikin aikaa kouluun Saksaan. Pian hän kuitenkin palasi Britanniaan, sillä kertaa skotlantilaiseen sisäoppilaitokseen.
Koulun jälkeen Philip aloitti opinnot Britannian laivastoakatemiassa. Hän oli luokkansa priimus, ja edessä häämötti lupaava ura laivaston upseerina.
Vuonna 1939 kuningas, kuningatar ja heidän kaksi tytärtään tulivat tutustumaan akatemiaan. Kruununprinsessa Elizabeth oli 13-vuotias.
Uusi uskonto ja sukunimi
Philip oli tietysti kuningasparille esiteltyjen sotilasakatemian opiskelijoiden joukossa, olihan hän tytärten kolmas serkku, vieläpä useiden eri sukuhaarojen kautta.
Elizabethin kerrotaan ihastuneen 18-vuotiaaseen Philipiin ensisilmäyksellä. He alkoivat kirjoitella toisilleen.
Sodan jälkeen, kesällä 1946 Philip pyysi kuningas Yrjö VI:ltä tyttären kättä. Kuningas epäröi tyttärensä nuoruuden vuoksi. Kihlauksen julkaisemista lykättiin, kunnes Elizabeth oli 21-vuotias. Häät järjestettiin marraskuussa 1947.
Ennen vihkimistä Philipin oli käännyttävä kreikkalaiskatolilaisesta anglikaaniksi. Perimysarvonsa tilalle hän sai Edinburghin herttuan, Merionethin kreivin ja Greenwichin paronin arvonimet.
Neljä lasta saivat äidin sukunimen
Sukunimensä Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksberg tilalle Philip otti nimen Mountbatten. Sen hänen äitinsä isä oli valinnut itselleen vaihtaessaan Saksan kansalaisuuden Britannian kansalaisuuteen ensimmäisen maailmansodan aikana.
Philip myönsi myöhemmin pettyneensä, kun Elisabet kuningattareksi noustuaan ilmoitti, että kuningashuone olisi edelleen Windsor, ei Mountbatten. "Olen Britannian ainoa mies, joka ei saanut antaa lapsilleen omaa sukunimeään", hänen kerrotaan sanoneen.
Nuorella perheellä oli tuossa vaiheessa kaksi lasta, kruununprinssi Charles ja prinsessa Anne. 1960-luvulla syntyivät prinssit Andrew ja Edward. Lapsenlapsia on nykyisin kahdeksan ja lapsenlapsenlapsia kymmenen.
Vaimon asema saneli uuden uran
Prinssi Philip jatkoi avioiduttuaankin laivastouraansa mutta tiesi kyllä, että se joskus tulevaisuudessa vaihtuisi kokopäiväisiin edustustehtäviin.
Niihin oli ryhdyttävä odotettua aiemmin, kun Yrjö VI kuoli vuonna 1952 ja hänen esikoistyttärestään tuli kuningatar Elisabet II. Philip ei huolinut prinssipuolison arvonimeä.
Prinssi Philipin työksi tuli edustaa kuningashuonetta kotimaassa ja ulkomailla, vaimonsa rinnalla ja yksinkin. Omat ponnistuksensa hän keskitti brittiteollisuuden edistämiseen, nuorten hyvinvointiin ja luontokysymyksiin.
Jo vuonna 1956 hän perusti Edinburghin herttuan nimeä kantavan kansainvälisen ohjelman nuorten kehityksen ja itsetunnon tukemiseksi. Hän oli myös luontosäätiö WWF:n ensimmäinen puheenjohtaja. Suojelijana hän toimi lähes 800 järjestölle.
Hevospooloa ja metsästystä
Hieman ennen Philipin 96-vuotispäivää brittihovista ilmoitettiin hänen jäävän eläkkeelle edustustehtävistä ja nauttimaan harrastuksistaan.
Philipille ehti brittihovissa kertyä yli 22 000 virallista tehtävää ja lisäksi lähes 650 ulkomaanmatkaa, jotka hän hoiti ilman puolisoaan. Oman lohkaisunsa mukaan hän oli "maailman kokenein muistolaattojen paljastaja".
Harrastuksiltaan hän oli vanhan ajan brittiherra, joka ratsasti, metsästi ja kalasti. Hevospoolo jäi iän myötä, mutta valjakkoajot kiinnostivat kuolemaan saakka. Grillaajana Philipiä kehuttiin ylivertaiseksi.
Kritiikkiä punnitsemattomasta puheesta
Työteliäs Philip oli Britanniassa varsin kunnioitettu, vaikkei kuninkaallisista rakastetuin. Se asema on ollut Elisabetin äidin kuoleman jälkeen vakaasti kuningattarella itsellään.
Philipin omaperäinen huumorintaju huvitti, mutta myös hämmensi monia, ja toisinaan hänen suustaan tuli suoranaisia sammakoita – ehkä tahallisia, ehkä ei.
Usein Philipin tokaisut olivat vain kiusallisia, mutta häntä syytettiin myös rasistisista ja seksistisistä kommenteista.
Kritiikkiä hän sai esimerkiksi sanottuaan brittiläisille vaihto-opiskelijoille, että he saisivat Kiinassa vinot silmät, ja skotlantilaiselle autokoulun opettajalle esittämästään kysymyksestä: "Miten saatte paikalliset olemaan selvinä niin kauan, että he ehtivät suorittaa ajokokeen?"
Seitsemän vuosikymmentä tukena
Kotona Elisabetin kerrotaan hyvittäneen puolisonsa alisteista julkista asemaa antamalla tälle selvän perheenpään roolin. Isä sai muun muassa valita lastensa koulut.
Philipin välit lapsiinsa olivat kuitenkin usein ongelmalliset. Etenkin esikoinen Charles oli pohdiskelijana aivan erilainen kuin urheilullista karaistumista arvostanut isänsä.
Philipin kerrotaan myös painostaneen Charlesin avioliittoon lady Diana Spencerin kanssa, koska piti sitä monarkialle hyvänä päätöksenä. Onneton liitto osoitti, että ajat olivat muuttuneet kuningashuoneissakin.
Oman tehtävänsä vaimonsa puolisona Philip määritteli pian häiden jälkeen näin: "Minun työni on olla aina hänen tukenaan." Tuo työ kesti seitsemän vuosikymmentä.